Olimme reissussa lokakuun lopulla. Matkakohteena oli Azorit. Lämpötila on siellä mukava, päivisin reilu 20 lämmintä ja yölläkään lämpötila ei laske alle 17 asteen. Siis kivat shortsikelit. Ei kuitenkaan mikään liian kuuma ilmasto vauvalle. Matkavalmistelut aloitimme jo kesälomien aikaan, silloin hommasimme meidän pikkumiehelle oman passin.

Käsimatkavaroihin kannattaa pakata kaikki tarpeellinen ja vähän vielä ylimääräistä (jos vaikka laukut jää matkalle). Vauvan ruuat saa viedä käsimatkatavaroissa. Normaalit nesterajoitukset eivät vauvan kanssa päde. Mukana meillä oli vaippoja, pyllypyyhkeitä, talkkia, käsipyyhkeitä, kertakäyttöruokalappuja, tutteja, tuttipulloja, äidinmaidonvastiketta, ruokaa ja pientä naposteltavaa. Vaihtovaatteet kannattaa ottaa vauvalle mukaan, samoin itselle ainakin vaihtopaita.

Mukana reissussa oli matkarattaat ja Manducan kantoreppu. Matkarattaina meillä on Nuna Pepp -rattaat. Ne on todella kätevät: näppärät käsitellä ja menevät pieneen tilaan. Suomen päässä saimme mennä rattailla lähtöportille asti. Vasta siellä ne laitettiin ruumaan. Azoreiden päässä laitoimme rattaat ruumaan suoraan lähtöselvitystiskillä, ja kentällä kannoimme vauvaa Manducassa. Nunan rattaisiin saa suojalaukun. Se kannattaa hankkia, niin rattaat pysyvät ruumassa puhtaina.

Helsinki-Vantaalla vauvaa ei kentällä huomioitu muuten kuin turvatarkastuksessa. Siellä on oma linja lasten kanssa matkustaville. Paluumatkalla Azoreiden päässä lasten kanssa matkustavat kuulutettiin ensimmäisenä koneeseen.

Meillä oli Primera Airin lennot. Heillä ei ole erikoispaikkoja vauvoille. Varasimme istumapaikat etukäteen, jotta saimme varmasti vierekkäiset paikat. Kannattaa ottaa paikat eturivistä, ikkuna- ja keskipaikka. Siinä on hieman enemmän jalkatilaa, joten vauva voi nukkua jaloissa.

Kännykkään tai pädiin kannattaa ladata lastenohjelmaa, jolla vauvan saa pidettyä tyytyväisenä. 

Vähäksi aikaa ukkeli myös nukahti. Kuuden tunnin lennon aikana hän nukkui yhteensä ehkä vain tunnin. Koneessa on sen verran melua ja paljon nähtävää, että nukkuminen ei oikein onnistu.

Laskujen ja nousujen aikana vauva joi tuttipullosta maitoa. Ennen koneeseen menoa tuikattiin myös suolaliuossumutetta nenään, jotta röörit pysyy auki. Mitään ongelmia paineen kanssa ei ollut.

Hotellihuoneeseen saimme pikkumiehelle oma pinnasängyn. Tosin kaveri nukkui meidän sängyssä. Ensimmäisenä päivänä ruokailut olivat aika katastrofi. Meidän omasta syömisestä ei tullut oikein mitään ja ukkeli oli hyvin tyytymätön oloonsa. Silloin oli fiilis, että tämä matkalle lähtö ei ollut yhtään hyvä idea.

Seuraavina päivinä ruokailut meni onneksi paljon paremmin. Ymmärsimme syöttää vauvan kunnolla hotellihuoneessa ennen aamupalalle tai illalliselle menoa. Kaveri oli sitten paljon tyytyväisempi ruokapöydässä. Reissussa hän oppi syömään leipää. Sitä oli kiva nakertaa samalla kun aikuiset söivät omaa ruokaansa.

Illallispaikat koitimme etsiä aina niin, että voimme syödä ulkona terassilla. Koitimme ensin kävellä sen verran kauan, että vauva nukahtaa rattaisiin. Terasille pystyi mennä rattaiden kanssa, ja vauvaa ei tarvinnut nostaa niistä pois. 

Vauvan kanssa ulkona syöminen on kyllä hieman nopeampaa toimintaa kuin muuten. Alkupalojen tai jälkiruokien tilaaminen on uhkapeliä. Parempi koittaa saada syötyä silloin kun vauva on unessa. Mutta siis ensimmäistä päivää lukuunottamatta ruokailut meni ihan hyvin.

Hotellin lähellä oli ostoskeskus, jossa oli kunnon supermarket. Sieltä ostettiin vaippoja ja ruokaa. Vaipoista Dodot vastaavat Pamperseja. Äidinmaidonvastiketta ei mistään kaupasta löytynyt kuin jauheena. Merkkinä oli Nan. Onneksi meillä oli koko viikon tarpeiksi Nanin valmisvastikepurkkeja mukana Suomesta tuotuna. Valmiit kahden desin purkit on kätevämpiä kuin jauheiden kanssa pelaaminen. 

Meidän vauva syö siis pääosin rintaa, mutta pitää vastikkeesta. Reissussa vastike oli moneen kertaan pelastus, kun tuttipullon voi antaa vauvan omiin käsiin niin lentokoneessa, ruokapöydässä kuin auton takapenkillä.

Hotellilla oli lastenhuone. Pikkumies oppi siellä nousemaan itse seisomaan. Liukumäen tikkaat oli sopivan korkealla ylösnousun opetteluun.

Paikalliset vaikuttivat hyvin lapsirakkailta. Tarjoilijat juttelivat ja paijasivat pikkumiestä aina, ja hän tietysti lirkutteli takaisin 🙂

Nunan matkarattaat olivat loistavat. Ponta Delgadan jalkakäytävät on kapeat (jos jalkakäytäviä edes on). Isommilla ja leveämmillä vaunuilla ei olisi tehnyt noin kapeissa paikoissa mitään.

Nunan rattailla pärjäsi myös kaikilla reissuilla ympäri saarta. Sadesuoja kannattaa ottaa rattaisiin mukaan, sen verran paljon kelit vaihtelevat päivän aikana. Manduca kulki myös aina mukana.

Emme osallistuneet yhdellekään bussiretkelle. Sen sijaan vuokrasimme auton viideksi päiväksi. Se oli hyvä veto, sillä Ponta Delgadan kaupunki on nähty reilussa päivässä, ja kaikki näkemisen arvoiset kohteet ovat muualla saarella. Vuokraamosta saimme autoon vauvalle turvaistuimen, jossa hän ihan tyytyväisenä matkusti. Autona meillä oli uusi automaattivaihteinen Ford Fiesta, jossa oli tietysti ilmastointi. Näppärä auto, ja suurempaa en tuonne edes ottaisi. Kadut kaupungissa ovat niin kapeita. Automaattivaihteisto säästää hermoja navigaattoria lukiessa.

Tuskaisen ensimmäisen päivän jälkeen loppureissu meni hyvin. Vauvalla oli pieniä vaikeuksia aikaeron kanssa (kolme tuntia). Kotona hän herää kahdeksalta. Loman alussa hän heräili siis viideltä. Onneksi hän lopulta tottui aikaeroon. Kotiin palattuamme hän jatkoi seuraavan viikon Azoreiden ajassa: nukkumaan puoliltaöin ja herääminen vasta klo 11.

Vauvan kanssa matkustaminen onnistuu, mutta ei se ihan mutkatonta ole. Lomakohteena Azorit on hyvä vauvan kanssa reissaamiseen.