Sosiaalisuus

Nimestään huolimatta ravut eivät viihdy yksin. Luonnossa ne asuvat satojen rapujen yhdyskunnissa. Rapuja täytyy siis terraariossakin olla aina useampi, vähintään kaksi, mutta mieluummin enemmän. Tämä siksi, että nahanluonnin aikaan ravut piiloutuvat pitkäksikin aikaa pohjan joukkoon, eikä niistä tällöin ole muille seuraksi.

Erakkoravut ovat hämäräaktiivisia eläimiä, joten ne eivät välttämättä hirveästi liikuskele valoisaan aikaan. Joskus ravut ovat jatkuvasti piilossa, joskus taas kiipeilevät innoissaan ympäriinsä. Etenkin terraarion siivous ja uudelleen sisustus saa ravut yleensä aktiivisiksi.

Käsittely

Ravut ovat yleensä luonteeltaan kilttejä, eli ne eivät nipistele käsittelijäänsä tahallaan. Ravuilla kuitenkin on hyvin vahvat sakset, ja jos rapu oikeasti nappaa ihosta saksellaan kiinni, se todella sattuu. Rapu ei välttämättä päästä kovin helposti irti, vaan saattaa pitää kiinni useita minuutteja. Jos kipu on kova eikä rapu suostu irrottamaan, kannattaa rapu viedä vesihanan alle ja laskea sen päälle vuoronperään lämmintä ja kylmää vettä. Viimeistään tällöin rapu yleensä lopulta irrottaa. Nipistelevät ravut ovat monesti juuri niitä yksilöitä, joilla on liian pieni tai muutoin sopimaton kotilonkuori. Toki rapu puristaa saksensa kiinni myös pelätessään tippumista.

Jos pidät rapua kämmenellä, pidä kämmen mahdollisimman suorana, jotta rapu ei saa saksiensa väliin löysää ihoa. Jos ravun sakset pelottavat, voi rapua käsitellä myös nostamalla sitä ainoastaan kuoresta tai käyttää käsiteltäessä hanskoja. Jos rapu ei suostu tulemaan ulos kuorestaan, saattaa kevyt puhallus lämmintä ilmaan kuoren suuaukolle rentouttaa ravun, ja saada sen tulemaan näkyviin.

Ravut eivät kanna ihmisiin tarttuvia sairauksia tai salmonellaa. Kädet kannattaa silti pestä käsittelyn jälkeen.

Ääntely

Kyllä, ravut osaavat myös äännellä, paria lajia lukuunottamatta. Äänen tarkasta syntytavasta ei ole tietoa, mutta se kuulostaa lähinnä ruosteisilta ovensaranoilta, sammakon kurnutukselta tai linnun sirkutukselta.

 

Kotilonkuoret

Erakkoravut tarvitsevat kotilonkuoren pehmeän takaruumiinsa suojaksi. Ravut vaihtavat kuorensa pääosin nahanluonnin yhteydessä, mutta saattavat vaihtaa parampaan muulloinkin, jos sellainen vain on tarjolla. Jos rapu kokee kuorensa epämukavaksi, se saattaa olla hyvinkin kärttyinen. Se saattaa myös yrittää varastaa kuoren muilta ravuilta.

Kun valitset uusia kotilonkuoria, varmista, että jokaiselle ravulle on paljon sopivan kokoisia kuoria, joista valita, ja että kuoret ovat ehjiä, jotta ravun vesivarasto ei karkaa ja rapu kuivu. Uudet kuoret kannattaa keittää, jotta niissä mahdollisesti piileskelevät bakteerit ja loiset saadaan eliminoitua. Sama käsittely kannattaa tehdä rapujen hylkäämille kuorille. Uusien kuorien houkuttelevuutta voi lisätä liottamalla niitä suolavedessä ennen tarjolle laittamista.

Kuoreksi sopivat kaikki simpukat ja kotilonkuoret, joiden suuaukko on pyöreähkö. Luonnonkuoret ovat ehdottomasti parempia kuin maalatut. Kuoria löydät sekatavarakauppojen simpukkakoreista ja eläinkaupoista. Myös muutamista harvoista ulkomaisista nettikaupoista saa tilattu kauniita kuoria.

Sukupuolentunnistus

Jos pääsee näkemään ravun ilman kuortaan, on sukupuolenmääritys helppo tehdä. Naaraalla on takaruumiinsa vasemmalla puolella ylimääräiset "jalat", pleopodit. Naaraalla on myös toisten kävelyjalkojensa tyvessä pienet pisteet, gonoporet.

Terveys

Jos rapu vaikuttaa sairaalta, kannattaa apua etsiä ulkomaisilta foorumeilta, joissa liikkuu paljon kokeneita rapuharrastajia. Yleisesti ottaen sairasta rapua on vaikea auttaa, jos oireet eivät johdu puutteellisista elinoloista tai ruokavaliosta.

Loiset

Etenkin uusilla ravuilla saattaa olla kuorensa sisällä ikäviä kyytiläisiä, punkkeja. Punkit heikentävät rapujen yleiskuntoa ja ne saattavat jopa tappaa nahanluontivaiheessa olevan ravun. Taistelukeinoja punkkeja vastaan on muutamia. Yksi tapa on siivota terraario kokonaisuudessaan hyvin, desinfioida kaikki sisusteet ja kylvettää rapuja suolavedessä. Tämä hoito on todennäköisesti tehtävä monta kertaa peräkkäin, jotta tuloksia saadaan. Toinen, ja usein tehokkaampi keino, on tuoda terraarioon petopunkkeja, jotka syövät ravuille haitallisia punkkeja, mutta eivät vahingoita rapuja. Yksi tällainen petopunkki on kasvihuoneissakin käytetty Hypoaspsis miles. Raputerraariossa ei missään nimessä saa käyttää hyönteismyrkkyjä.

Kaikki ravun kuoressa tai terraariossa vilistävät hyönteiset eivät kuitenkaan ole haitallisia. Yksi tällaisista hyönteisistä on "booklice", Liposcelis corrodens. Punkeista tämän harmittoman vipeltäjän erottaa jalkojen määrästä. Punkeilla on kahdeksan jalkaa, kun Liposcelis corrodensilla niitä on kuusi.

Googlen kuvahaku:
Punkki

Booklice

Uusi rapu

Ennen muiden rapujen joukkoon laittamista, uusi rapu kannattaa aina karanteenata erillisessä terraariossa parista viikosta kuukauteen. Näin voidaan varmistaa, että uusi rapu ei tuo mukanaan sairauksia tai loisia ja tartuta niitä kaikkiin terraarion asukkeihin. Etenkin väärissä oloissa pidetty rapu myös usein luo nahkansa heti uuteen kotiin tultuaan. Turvallisin paikka nahanluontiin on erillinen terraario, sillä muut ravut saattavat hyökätä nahkaansa luovan ravun kimppuun. Uusi rapu saattaa myös saada olosuhteiden muutoksesta johtuvan stressireaktion ja voida huonosti ensimmäiset viikot. Se saattaa jopa pudottaa raajoja tänä aikana. Stressaantuneelle ravulle karanteeni on pääterraariota turvallisempi paikka. Jos rapu on ennen uuteen kotiin muuttoaan ollut kovin huonoissa oloissa, kannattaa olosuhteet (lämpötila, ilmankosteus) muuttaa mieluummin hitaasti sopiviksi, kuin tehdä se kertaheitolla.

 

Kylvettäminen

Etenkin aikaisemmin rapuja on tavattu kylvettää erillisessä astiassa. Kylpyveden tulisi olla haaleaa. Liian kylmä tai kuuma vesi saattaa stressata rapua. Kauan upoksissa oleva rapu saattaa hukkua, joten kylvettäminen täytyy aina tehdä valvonnan alaisena. Kylpyvesi saisi mieluummin olla suolavettä ja siinä tulisi käyttää vedenparannusainetta kloorin poistamiseksi. Kylvetysastian pohjalla voi käyttää erikokoisia kiviä, jolloin astiaan muodostuu matalampia ja syvempiä kohtia.

Kylvettäminen ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, ja se voi stressata rapuja niin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kylvettämistä parempi vaihtoehto onkin tarjota ravuille kunnolliset kylpyastiat terraarion vakituisena sisustuksena. Tällöin ravut voivat itse valita milloin ne haluavat kylpeä.

 

Nahan luonti

Kun ravut kasvavat, ne joutuvat luopumaan vanhasta kiristävästä kitiinikuorestaan. Kuorta luodessaan ravut kaivautuvat syvälle hiekkaan tai turpeeseen pitääkseen itsensä kosteana ja lämpimänä. Rapu saattaa pysyä hyvinkin kauan kaivautuneena, mutta kun se viimein tulee ulos, on sillä uusi isompi nahka. Nahanluonnin aikana rapua ei saa häiritä. Noin kymmenen päivän ajan nahanluonnista rapu on hyvin pehmeä ja haavoittuvainen. Mahdolliset irronneet raajat ovat kasvaneet takaisin. Kuorenluonnin jälkeen rapu tarvitsee uuden isomman kotilonkuoren. Ravuille tulee tarjota jatkuvasti paljon puhtaita kuoria, joista valita.

Jos ravulla ei ole kunnollista nahanluontipaikkaa, saattaa nahanluonti epäonnistua ja rapu kuolla. Kuorta luodessaan rapu on myös hyvin herkkä muiden rapujen hyökkäyksille. Nuoret ravut luovat nahkansa parin kuukauden välein, vanhat noin vuoden välein. Nuoren ravun nahanluonti kestää parisen viikkoa, jumbokokoisen jopa kolme kuukautta. Jos ravun turvallisuus halutaan ehdottomasti taata, voidaan rapu ottaa erilliseen karanteeniterraarioon nahanluonnin ajaksi. Merkkejä tulevasta nahanluonnista ovat mm. himmeä väri, harmaat silmät ja kaivautuminen pohjamateriaaliin. Nahanluonnin jälkeen ravut syövät vanhan nahkan ja saavat siitä kalsiumia ja ravinteita uutta kuortaan varten.